Terkkuja ypäjältä / Film Me

Ypäjällä majailtiin tiistaista perjantaihin ja treenattiin täysillä. Eki oli huippu ja saatiin taas rutkasti lisää kokemuksia ja hyvää fiilistä. Keskiviikon treeneissä mulla oli FilmMe ranneke päällä osan ajasta ja tähän laitoin teidänkin nähtäville pätkiä :) (en saanut suoraa tähän näkyville, joten klikatkaa linkkiä youtubeen :) )

https://www.youtube.com/watch?v=tVK0KAd-Fd4

Ja kyllä, me esteratsukkona ollaan nyt ilmoittauduttu kahden viikon päästä oleviin koulukilpailuihin. Artukaisissa on 1-tason hallikoulukilpailut ja ne onkin sitten Ekin ensimmäiset koulukilpailut Suomessa. Lähetään tsekkaa mihin meistä on kouluaitojen sisäpuolella :D Kauhulla odottaen.. :D

Jatketaan tästä myöhemmin, käykää kurkkaamassa treenivideo ja heittäkää kommenttia! :)
Pampulasta ja Kinkusta tulossa juttua..

Hagner ja Kiviranta!

Tiistaina Kirsi Hagnerin kouluvalmennus, ihan huippua taas ei voi muuta sanoa. Eki oli alussa tosi vastahakoinen, pisti hanttiin ihan urakalla. Puri kiinni, ei antanut periksi, kiukutteli ja sikaili. Yritä siinä sitten istua harjoitusravissa tehden avotaivutuksia, temponvaihteluita ja voltteja kun hevosen turpa on vaihdellen kohti kattoa, sivuseiniä ja maneesin pohjaa. Ohjia repii kädestä minkä ehtii eikä tahdista ole tietoakaan. Jep.. hetken siinä mietti että tätäkö tää on.
Lisää hommia ja aikaa hevoselle että saa lihasjumeja auki ja paikkoja lämpimäksi. Kuski lopettaa säätämisen ja istuu KÄDET HILJAA! Päivän sana oli tosiaan mun kädet. Muu istunta parantunut huimasti taas ja nyt jaksoin istua koko tunnin ilman että keskivartalon lihaksisto olisi pettänyt. Salitreenistä siis ollut hyötyä, suosittelen ;)
Voltilla lähdettiin tulemaan ravipuomeja ja hämmästyin ihan itsekin, Ekillä on mieletön ravi! Todella hieno ja joutui ihan venyttämään jotta ylsi puomilta puomille kaarevalla uralla. Teki kyllä hyvää. Laukat meni kivasti ja Ekistä tuli istunnalle todella herkkä, laukat nousi ajatuksella jne. Olin taas tosi tyytyväinen :)


Torstaina hypättiin Tomas Kivirannan valmennuksessa. Alkuverkka vedeltiin kevyessä istunnassa laukkaa säädellen ja kavaletti linjaa tullen. Meillä kaarevalla uralla kahden kavaletin väli normaalilla laukalla oli ahdas kaksi. Tomas sitten ilmoitti että siihen ratsastetaan kolme askelta. Huhhuh.. meinasin vaipua epätoivoon ennen kuin edes yritin :D Hetki siinä meni kunnes uskoin että siihen kolme mahtuu niin saatiin Ekinkin kanssa siihen lopulta helposti kolme askelta! :)
Ympyrällä puomi-ristikko-puomi harjoitusta, se sujui hyvin. Kolmoissarjaa n90cm korkeudella. Joka esteen välissä maapuomit helpottamassa lähestymisiä. Joka väliin siis yksi laukka ja sekin meiltä sujui. Vähän meinasi tulla ahdasta ennen c-osaa kun Eki ei malttanut odottaa vaan laukka kasvoi kohti sarjan loppua. Tässäkin valmennuksessa avainsana oli kuskin KÄDET ja usko omaan tekemiseen. Tyytyväisinä kohti kotia! :)


Kuten aiemmin lupailin meidän huippukuvaajalta kuvia tännekin näytille, niin vihdoin niitä tulossa ;)
Annika Mäki kävi kuvaamassa meitä muutama viikko sitten, joulukuun 2015 puolella tosin.

Negatiivista energiaa

Viimeviikolla saimme ''nauttia'' -26 asteen pakkasista joten viiden päivän ajan hepat oli lomalla tai talutuksessa. Ylimääräistä energiaa keräsi itse kukin ja sitä lähdettäessä purkamaan ei kaikki pysynyt hanskassa.
Pampula leikki ÿberdressage -ponia jolla on joka jalassa mielettömät jouset ja muuten poni muistutti Matadoria jääkarhupyjamassa. Malttoi kuitenkin pysyä lapasessa ja kärryttely lenkit on menneet mallikkaasti. Oon ajanut ja muutenkin liikuttanut ponia nyt täysin itse ja viikkoon ei mahdu kuin pari vapaata, muuten poni on aina jollain tapaa liikkeessä. Tästä on ollut apua, esimerkiksi kavioiden laatu on viimeisen 8kk aikana parantunut mielettömästi. Ja Pampula on myöskin tyytyväinen ja elämää täynnä päästessään töihin. Eniten intoa ponista löytyy kun se näkee trailerin ja tajuaa että nyt mennään! :)

Kinkku otti loman kaikkein helpoiten. Tosin sehän ei normaalistikaan hikiliiku kuin max 2krt viikossa. Muuten liikunta on aivojumppaa ja uusien asioiden oppimista ja totuttelua.
Tänään harjoiteltiin lastausta ja jännitys on tippunut puoleen viime kerrasta! Melkein poika käveli selän takana perille asti :)

Kinkun velipuoli Hermanni. Meidän kasvattimme hänkin. Kuvan match-showssa parinsa 1., varsaluokan voittaja, sekä best in show 6. <3

Eki sitten taas... jätkällä ylimääräinen energia on muuttunut negatiiviseksi joka aiheuttaa sikailua possuilua kunnioituksen puutetta ja kiukuttelua. Listaa voisi jatkaa..

Lauantaina oli tarkoitus lähteä maneesille ridaamaan. Eki on ollut täysin yksin lastattava joten yksin oon sen kanssa kulkenu valkkuja yms. Lauantaina se päätti tulla traikkuun mutta ennenkuin sain puomia kiinni, vetopaniikki ja autosta ulos. Niin meni säpäleiksi riimu ja suitset, jokunen bootsi tais myös ottaa osumaa. No, pellolle juoksuttamaan energiat pois ja uus yritys. Ei onnistu. Tulee autoon mutta apujoukoista huolimatta ampui samantien ulos eikä puomia/edes siltaa ehditty nostaa kiinni.
Siinä sitten loppu ilta treenailtiin lastausta.. jonka hevonen osaa mutta kun ei huvita. Jes hevonen autossa!

Sunnuntaina maneesille, mutta Ekihän päätti taas ettei mene autoon. Keuli ja ryösti, potki ja sikaili. Ei auttanut vaikka laitettiin Pampula kaveriksi autoon. Ajettiin sitten auto suoraan tallin ovelle ja naapuritallilta tuli kaveri vielä jeesaamaan ja sinne se Eki käveli kuin vanha konkari, yhtään ei laittanut hanttiin.
Maneesilla ridattaessa ihan huippu hevonen! Toki jouduin laukkailemaan lihaksia auki ja jumppaamaan mut mikä fiilis kun hevonen on hyvä. Näyttää ja tuntuu hyvältä, suorittaa ja toimii<3
Mutta eipä taaskaan lastautunut.. Kunnes maneesitallilta kaveri tuli auttamaan ja pienillä hevoskuiskaustaidoilla ei mennyt kuin 5min ja Eki oli autossa. Näitä hyödynnetään jatkossakin ;)

Tiistaina olis tiedossa Hagnerin valkkua, sitä odotellessa!:)
Meidät löytää myös reilun viikon päästä Ypäjältä treenailemasta.

Pieni päivän piristys x) Näin minä opettelin ratsastamaan, luottotamma Vinja<3

Talvikuvia tulossa viikolla 2! :)

Motivation

If you can dream it, you can do it!

13.3. sunnuntaina Ekin kanssa 2-tason estekilpailuissa, järjestäjänä SRS. Luokat 90cm & 100cm, tulokset näkyneetkin kisakalenterin puolella muutaman päivän :)

90cm Eki kävi kuumana, mutta oli ratsastettavissa. Tuplanolla ja 2.sijalle!

100cm kuski mokasi pysty-okseri kolmen laukan linjalla, mut Eki pelasti kyllä ihan satasella. Olis ollu ihan rehellinen kiellon paikka, mut kiitos Eki♡

Tuplanolla ja 3.sijalle! :)

16.3 keskiviikkona Tomaksen estevalkussa vaihteeksi Hannulantallilla. Suoritettiin 12 esteen loop-rataa. Kokeiltiin martingaalia ja löydettiin sen avulla yksi hallintanappula lisää. Estekorkeudet pidettiin pienenä, loistavaa aivojumppaa oli kyllä.

Kinkun kanssa käytiin opettelemassa päivälenkillä vesileikkejä. Kokeiltiin kahlaamista ja jännättiin mörköjä :D Taitaa pojalla olla kevättä rinnassa..

Luottamus

Mietin jonkin aikaa julkaisenko tätä vai en, mutta antaa mennä nyt :) Tuli sitten risuja tai ruusuja, niin toivottavasti herätti ainakin jotkin ajattelemaan.

Mietitäämpä hetki sanaa luottamus. Mitä se on? Mitä se tarkoittaa? Voiko sitä oikeasti rajata raameihin? Lainaus Wikipediasta: Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä.

Ei ajatella nyt ihmisten välistä luottamusta, vaan kohdistetaan aihe yleensä eläimiin ja tässä tapauksessa nyt hevosiin. Jokaisella on omasta /tai mahdollisesti vuokra- tai ylläpitohevosesta ajatus: ''tiedän ettei se tee mitään'', ''ei se oo koskaan tehnyt mitään'' ja niin edelleen. On olettamus että hevonen tekee/ei tee jotakin jossain tilanteessa.
MUTTA
Luotatko tosissasi muiden/omaan olettamukseen?
Tätä on hyvä jokaisen miettiä omalta kohdalta..

Tässä on esimerkki meidän tapauksesta. Mä luotin Vinjaan paremmin kuin sisaruksiini tai omaan kissaani. Vinja tuli mulle nuorena, olin itse yhtä nuori ja kokematon. Yhdessä kasvettiin, tapeltiin ja lopulta onnistuttiin. En todellakaan olisi tehnyt tätä silloin vuosia sitten. Viimeiset vuodet me Vinjan kanssa tunnettiin toisemme, mielialat, toimintatavat, reaktiot.. kaikki. (Tän tarkoitus ei oo nyt lietsoa ajatuksia: ''Eihän tos oo mitään, kyl mäki voin tollee tehä'') Tätä kuvaa ei tarkotuksella yritetty ottaa vaan tilanne eteni tähän. Kinkku on varsasta asti tunkenut päätä mun syliin, jos oon Vinjan selässä. Ja ei, en luota irrallaan olevaan 2vuotiaaseen varsaan :D Mulla on täydet mahdollisuudet liukua alas selästä jos Kinkku ois päättäny alkaa riehua tmv. Ja Vinjahan ei juuri liikkunut kun tiesi mun olevan selässä, vanhan tamman suojeluvaisto<3

Voi niitä aikoja. Tässä me ollaan molemmat ihan lapsia vielä. Okei, Vinja oli jo 10  mutta sitäkin kokemattomampi ja arempi. Meille tullessaan miehillä ei ollut asiaa 10m lähemmäs tai kenkää tuli. Saksassa tainnut tytöllä olla kovat oltavat. Luottamuksen syntyminen ei ollut edes vuoden juttu.. se vaati aikaa. Vinja alkoi olla ok äitini kanssa, se luotti siihen. Sitten olikin mun aika ottaa hommasta kiinni ja sama rumba alkoi alusta ja myönnän itkeneeni usein kuinka tyhmä poni mulla on.. Ei, ei se ollut tyhmä mutta se oli lapsen ensimmäinen reaktio kun mikään ei sujunut ja toiminut heti.

Tässä me ollaan Uudessakaupungissa match-showssa ja muistaakseni pärjättiin hyvin :) 

Nää on niitä hetkiä jolloin kartutetaan yhteistyötä, kerätään kokemusta ja kasvatetaan luottamusta.

Mutta oikeasti, mitä enemmän vuosia kertyi... sitä enemmän meillä oli yhteistä, sitä enemmän me nautittiin jokaisesta yhteisestä hetkestä. Ristiriidat oli riidelty, epäselvyydet selvitetty ja kunnioitus molemmin puolin oli hankittu. Luottamus.. se oli tässä vaiheessa jo mittaamattoman vahva. 

Pampula pelkäs upottavaa lunta. Yhtenä talvena vietiin se isomman ponin perässä auraamattomalle tielle, missä lunta oli paljon. Tien päässä oli iso kesätarha jonne oli tarkoitus ponit viedä riehumaan lumeen. Sinne ei Pampula päässyt. Poni meni paniikkiin ja yritti tuuppia mua kumoon jotta sais jotain pitävää jalkojen alle. Ponilla siis maha oli lumen pinnalla eikä jalat yltäneet kovaan maahan, lunta oli niin paljon. 

Ei auttanut vaikka myöhemmin aurasin väylän tarhalle, poni ei tullut lähellekkään edes herkuilla. Siitä lähti siedätysharjoittelut. Pyysin auratulla tiellä ponia penkkaan, jossa oli vähän lunta. Aikaa ja hermoja se vaati mutta pikkuhiljaa luotto ponilla kasvoi ja se uskalsi astua penkkaan. Ensin yhdellä jalalla ja lopulta päivien päästä seisoi penkassa. Pikkuhiljaa etenimme syvempään lumeen ja pyrittiin että poni pysyy rentona ja on rauhassa asian kanssa. Tää kuva on otettu, kun poni tuli mun perässä pellolle! Lunta oli tosissaan pientä ponia mahaan asti. Rento ja hyväntuulinen poni sai paljon pusuja ja kehuja<3

Pampulan emä pelkäsi hypätä ojien yli. Ja jos meni pakottamaan niin poni oli lukossa eikä tehnyt enää mitään. Pampulalla oli nuorena vähän samanlaista, vain pienet ojat suostui ylittämään. Nyt poni on 6v ja ollaan siinä pisteessä että se hyppää isotkin ojat vaikka olisivat täynnä vettä, mun perässä, täydellä luottamuksella. Se tulee mun luokse pyydettäessä (paitsi jos on karkumatkalla..) ja tietää oman paikkansa. (Kyseessä on kuitenkin pirullinen poni, se osaa tietenkin olla myös ponien poni ;) )

Jokaista kuvaa voisi analysoida jollain tapaa, tietenkin. Kaikki hetket on jollain tapaa luottamista. Hypätessä luotat että hevonen hyppää (ja kuten voi käydä ettei se kaveri hyppääkkään ja hetkessä olet lentänyt satulasta..), hevonen luottaa siihen että on turvallista hypätä ja hyppää (kunnes kuski mokaa ja hevonen toteaa että hyppää kuule yksin ;)). On totta, mä olen seissyt Vinjan pepun päällä, laukannut satulatta väärinpäin istuen ja tehnyt kaikkea muuta tyhmää, mutta mä luotin. Olin myös nuori ja tyhmä, uhkarohkea ei sais olla ;)  Jokaiselta itseltään tulee kunnioitus ja luottamus eri hevosia kohtaan.